Ystävyys on parasta livenä

Torstai 14.2.2019 - Kati


Eilen saatoin espanjan tunnilla läksyjen kuulustelussa hiukan vilkaista ystäväni Kirsin vastauksia varmistukseksi. Meillä on pitkä kokemus vierekkäisissä pulpeteissa istumisesta, ja kokemus kertoo, että Kirsi osaa kielet (ja bilsan risteytykset).

Tänään kävin aamupalalla ystäväni Outin kanssa. Hän on aikuisiän opiskelutoverini. Tapaamista on hierottu kalenteriin kuukausikaupalla, joten oli juhlan paikka, kun se viimein toteutui. Juttelimme tuttuun tapaan lapsista, töistä ja musiikista, ja joimme monta kupillista kahvia.

Viime viikolla lounastin Tiinan kanssa. Oikeastaan emme edes tunne toisiamme, mutta se ei ole mikään este sille, ettemmekö voisi tehdä välillä lounastreffit. Näin olemme siis tehneet. Kävin myös kahvilla Tanjan kanssa. Se oli nauruntäyteinen sessio, sori vaan naapuripöytiin jos olimme liian äänekkäitä. Joskus karkaa mopo.

Toissaviikolla yökyläilin pääkaupungissa vanhan ystäväni Tiinan luona. Vein hänelle neilikoita sekä nipun kirjeitä, joita olin saanut häneltä vuonna 1996. Tuohon aikaan kirjoittelimme melkein joka päivä. Avasimme kirjeitä uteliaina, mutta jouduimme hiukan pettymään. Ei niin mitään järkevää sanottavaa! Nauratti. Kyseisen illan keskusteluissa ehdimme sentään sivuta elämää ja kuolemaa, mennyttä ja tulevaa.

Ensi tiistaina lounastan Suvin kanssa. Menemme aina samaan ravintolaan. Siellä voi rauhassa jutella tärkeitäkin asioita ilman, että naapuripöydästä höngitään niskaan. Ja venyttää lounaan vaikka pariin tuntiin.

Ystävyys on sellainen asia, että se kyllä pysyy yllä sosiaalisen median avulla tai ihan hiljaiselossakin. Tälle vuodelle olen silti ottanut tavoitteen treffata ainakin yhden hyvän tyypin joka viikko, mieluiten suhteellisen kiireettä. 

Sillä aivan parhaimmillaan ystävyys on livenä nautittuna.

Julkaistu Sanomalehti Kalevan Kale!-kaupunkilehdessä 14.2.

Avainsanat: ystävyys ystävänpäivä lupaukset


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini