Olen Kati, aikaoptimisti

Torstai 1.8.2019 - Kati


Tuon pikkuhomman ehtii tässä varmasti vielä. Bussin lähtöön on viisi minuuttia, josko ehtisin apteekissa vielä käväistä. Puoli tuntia varmaan riittää aamutoimiin ihan hyvin, joten torkutanpa tässä vielä kaikessa rauhassa.

Olen aikaoptimisti. Luin termin naistenlehden artikkelista ja tunnistin heti itseni. Aikaoptimisti suhtautuu pohjattoman toiveikkaasti aikaan. Siis ajattelee, että sitä olisi jotenkin yllikyllin tässä vielä ennen kuin pitää jo olla jossain tai olla valmista. Suomeksi sanottuna olen viimetippatyyppi.

Johtuu varmaankin siitä, että inhoan odottelua. Pyörämatka keskustaan kestää meiltä leppoisasti polkien noin puoli tuntia. Silti lähden kahtakymmentäviittä vaille ja saan polkea kieli vyön alla. Vastatuuli kun sattuu olemaan, vannon, että ensi kerralla lähden ajoissa.

Elokuviin menen harvoin ennen kuin mainokset ovat jo alkaneet. Juhliin en koskaan mene etuajassa.

Ennen myöhästelin usein. Olen myöhästynyt myös junasta ja lentokoneesta. Nykyään yritän ajoittaa itseni minuutintarkasti sovittuun aikaan sovittuun paikkaan. No eihän se aina onnistu, kas, kun en ole yksin liikenteessä.

Teen työhommat yleensä vasta viimeisen takarajan lähestyessä, vaikka ihan hyvin voisin tehdä ne hyvissä ajoin. Aikaoptimisteilla tosin on kova suorituskyky paineistetussa tilanteessa. Minäkin olen tehokkaimmillani kiireessä, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Ehkä juuri siinä on syy, miksen saa aloitettua aikaisemmin. 

Ehkä olisi fiksua opetella aikarealistiksi. Lähteä vaikka tuntia ennen pyöräilemään ja nauttia maisemasta.

Avainsanat: aika kiire ajanhallinta deadline


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini