Kirje ylioppilaalle

Hei Kati,

tämä on kirje sinulle, ylioppilaalle. Juu tiedän, että olen tämän kirjeeni kanssa yli kaksi vuosikymmentä myöhässä, mutta toivon silti, että luet tämän.

Haluan heti ensiksi varoittaa, että suunnitelmasi eivät tule menemään siten kuin nyt ajattelet. Joudut tekemään uusia, mutta sanon tähän nyt se vanhan kliseen: kaikella on tarkoituksensa. No kuulostipa laimealta, mutta kuule, se on totta.

Kevääsi on mennyt ylioppilaskirjoituksiin lukiessa, mutta tiedätkö, oikeastaan niillä ei ole paljoakaan väliä. Väliä on sillä, mitä teet tästä eteenpäin. 

Tiedän, että olet sulkenut itseltäsi ovia, koska ajattelet, ettei sinusta ole tiettyihin juttuihin. Kehottaisin miettimään uudelleen. Kaiken voi oppia, ja se on vähän niin kuin opiskelun ideakin. Kaikkea ei tarvitse osata heti. 

Vielä pari neuvoa tulevaisuuden varalle. Säästä pesämuna. Pistä siivu säästöön jo ensimmäisestä kesätyöstäsi ja sijoita se tuottamaan korkoa korolle. Tulet kiittämään minua tästä neuvosta.

Älä suhtaudu työelämään yksisilmäisesti. Kehitä kaikkia taitojasi, sellaisiakin, joita et ajatellut työelämässä tarvittavan. Työelämä muuttuu.

Mitä ensirakkauteesi tulee, kehottaisin olemaan kriittinen. Onko suhde sellainen, että se tekee sinusta onnellisemman, vai ovatko motiivit muualla? ”Kuuntele sydäntäsi” on tosi tyhmä neuvo, sillä tiedän kyllä miten villi ja päättämätön nuori sydän voi olla. 

Kohtele ystäviäsi kauniisti ja arvostavasti. Usko tai älä, monet heistä ovat matkassasi vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin. 

Tulet löytämään paikkasi tässä maailmassa. Nyt ei välttämättä tunnu siltä, mutta usko minua kun sanon, että isotkin haaveesi tulevat vielä käymään toteen. 

Onnea ylioppilaalle!

Julkaistu Sanomalehti Kalevan Kale!-kaupunkilehdessä 24.5.