Isoisän lapsuudessa

Torstai 5.12.2019 - Kati

Isoisän lapsuudessa Haukiputaan Martinniemessä luistimet tehtiin itse. Puusta sommiteltiin jalan muotoinen lauta joka kiristettiin nahkaremmillä jalkaan niin, että hyvä että veri enää kiersi. Meren jäällä pääsi näillä lautaluistimilla lujaa.

Isoisän lapsuudessa köyhän perheen lapsella oli yhdet saappaat. Kun ne menivät puhki ja vietiin korjattavaksi, piti olla pois koulusta, sillä muita kenkiä ei ollut.

Isoisän lapsuudessa ei autoja juuri ollut, ja polkupyörätkin olivat harvojen herkkuja. Jos sellainen sattui jollakulla olemaan, yksi pojista lähti ajamaan ja jätti pyörän sovittuun paikkaan odottamaan seuraavaa. Perässä tuleva jätti pyörän taas sovittuun paikkaan, joten koko poikajoukko pääsi perille nopeammin kuin kävelemällä.

Isoisän lapsuudessa uskonto ja köyhyys jakoivat yhteiskuntaa. Vuoden 1932 satamalakko kuritti martinniemeläisiä perheitä, joista suurin osa oli sahan varassa. Myöhemmin pojat pääsivät ansaitsemaan taskurahaa niputtamalla sahalta tulleita rimoja. Työstä maksettiin urakkapalkka. Moni jäi töihin sahalle.

Isoisän lapsuudessa pojat saivat touhuta keskenään eivätkä vanhemmat juuri katsoneet perään. Omatekoisella veneellä lähdettiin merelle huonoin seurauksin ja kolttosten lomassa sattui ja tapahtui monenlaista. 

Isoisän nuoruudessa hiihdettiin kilpaa, harrastettiin painia ja Kerholan tansseihinkin pääsi, kun oli rippikoulun käynyt. Kerholalta sai hyvät tienestit myös tiernapoikaesityksellä, kun ihmiset olivat juhlamielellä avokätisiä.

Isoisän nuoruudessa parikymppiset miehet lähtivät sotaan, eivätkä monet lapsuudentovereista koskaan palanneet Martinniemeen.