Pidettäiskö kahvitauko?

Osallistuin jokin aika sitten tapahtumaan, jossa oli paljon kollegoja ja potentiaalisia yhteistyökumppaneita koolla. Matkalla lentokentälle huomasin, että käyntikortit unohtuivat kotiin.

Vaan eipä hätää. Kuka niitä enää edes jakelee? Nykyään etsitään tyyppi Facebookista ja lähetetään kaveripyyntö. FB kertookin sitten jo paljon enemmän kuin minikokoinen pahviläpyskä.

Facebook on pienyrittäjälle kaksiteräinen miekka. Toisaalta siellä tekee mieli jakaa kuulumisiaan koska toisetkin jakavat, eikä kaikkien ihmisten kanssa vain tule pidettyä yhteyttä sen ulkopuolella. Samat syyt siis kuin kenellä tahansa Naamakirjan käyttäjällä.

Facebook on käyttäjänsä käyntikortti kenelle tahansa meistä. Jos ja kun kavereina on toimeksiantajia, kollegoja ja mahdollisia yhteistyökumppaneita, ei ihan kaikkea voi jakaa. On mietittävä myös sitä, millaisen ammatillisen jäljen itsestään jättää. Lopputulema saattaa nimittäin konkretisoitua palkkakuitissa.

Moni kollega käyttää Facebookia sopivan haastateltavan etsimiseen, ja itsekin kyselen joskus ihmisten mielipiteitä asioista, ikään kuin taustamateriaaliksi teksteilleni. Naamakirja on siis aivan oiva työvälinekin.

Puhumattakaan sen sosiaalisesta puolesta: kun nököttää työkseen yksikseen pelkkä läppäri seuranaan, Facebookin chatti on oiva tapa pitää yhteyttä ulkomaailmaan.

Pidettäiskö virtuaalinen kahvitauko?