Työn alla nyt ja tässä

En tiedä, voisiko levyarvion kirjoittamista aloitellessa muuta toivoa, kuin että artisti itse seisoisi edessä ja esittäisi levyn kappaleet sydämellä tulkiten. Yhden toisensa perään niin, että niitä voisi rauhassa maistella ja fiilistellä. Levyjä kun tulee usein kuunneltua muiden askareiden lomassa, taustahälynä, ja harvoin hyväkään kappale pääsee niin sataprosenttisesti oikeuksiinsa kuin konserttisalissa kuultuna.

Eikä haittaisi, jos  mukana olisi ihan kunnon bändi. Henkilökohtainen heikkouteni ovat puhaltimet, joten muutamaa torvensoittajaa en pistäisi pahaksi lainkaan.

Näin hyvä tuuri minulle sattui, kun aloin kirjoittaa arviota Suvi Teräsniskan kolmannesta albumista Pahalta piilossa. Levynjulkaisukonsertti Madetojansalissa eilen illalla oli hieno elämys.

Se oli kesällä 2006, kun olin seuraamassa Rotuaari Piknikin torstai-illan settiä (sitä tylsintä, jos minulta kysytään), kun kuulin Suvista ensimmäisen kerran. Niin teki moni muukin. Ennustin Kalevan Katupeilissä, että tuosta tytöstä kuullaan vielä, enkä ollut väärässä.

Suvin uraa on ollut ilo seurata, eikä vähiten siksi, että nuori nainen on jotenkin niin jalat maassa ja rento tyyppi. Hän on kääntänyt nuoren ikänsä vahvuudekseen vanhojen partojen iskelmäriveissä ja vetänyt tanssilavoille isot joukot nuorta väkeä. Harmi, ettei Madetojansali ollut kuin puolillaan, sillä sielläkin vahvaääninen nainen oli ihan omillaan.

Moderni iskelmä ei ole enää pelkkiä rakkausrallatuksia. Suosittelen kuuntelemaan Suvin uutukaiselta erityisesti Lasse Kurjen ja Timo Kiiskisen kappaleen Nyt ja tässä sekä Tuomas Lepistön nerokkaan kappaleen Sadetakki.

Ja sitä arviota voi odotella ilmestyväksi Sanomalehti Kalevassa lähiviikkoina.