Sininen turvapallukka

Älypuhelimen sijaintitiedot olivat unohtuneet pois päältä ulkomaanmatkan jäljiltä. Navigoin muina naisina auton ratissa tuntemattomaan kohteeseen kun huomasin, että puhelimen kartalta puuttui sininen turvapallukka. Se, joka näyttää sijaintisi risteyksen tarkkuudella ilman, että sitä täytyy tienviitoista tihrustaa. 

Vauhdissa en alkanut räpeltää sijaintitietoja päälle, vaan yritin pärjätä vanhanaikaisin konstein. Ei se helpolta tuntunut, risteyksien laskeminen ja tienviittojen kohdalle jarrutteleminen.

Työni vie minut joskus useitakin kertoja viikossa tuntemattomille alueille. Puhelimen karttapalvelu on oikea käteni, luotettu vänkäri, joka kertoo missä ollaan ja minne mennään, oli sitten kyse kaupunkilähiön tosiaan muistuttavista pikkukujista tai tiettömistä korpitaipaleista.

Kuinka tekniikkaorientoituneeksi olenkaan oppinut! Vanhemman sukupolven edustajan autoa siivotessani naureskelin antiikkisille, moneen kertaan selatuille tiekartoille. Omalle lapselleni kartta on yhtä kuin älynäyttö, josta sinisen pallukan etenemistä on viihdyttävää seurata.

Näiden kahden sukupolven välissä on pakko todeta, että kyllä pallukka peittoaa perinteiset paperikartat. Käytän puhelimen navigointipalvelua paitsi autoillessani oudoissa paikoissa, myös kartoittaessani uusia pyöräilyreittejä ja samoillessani ratsain tuntemattomissa metsissä. 

Se on osoittautunut erinomaiseksi apuvälineeksi myös arpoessani vieraassa kaupungissa oikeaa poistumispysäkkiä bussissa. Ennen navigaattoreita tuohonkin piti käyttää valtavasti jännäenergiaa.

Ei tekniikan avullakaan aina löydä perille. Korpitaipaleista puheen ollen, olen löytänyt itseni eksyksistä montakin kertaa, kun olen sokeasti luottanut siniseen pallukkaan ja jättänyt tienviitat lukematta. 

En silti tiedä, voiko omaa tyhmyyttään pistää viattoman vempaimen piikkiin.

Julkaistu Sanomalehti Kalevan Moottori-sivulla 30.5.