Teatterielämyksiä

Olen viimeisen kuukauden sisään saanut pariinkin kertaan nauttia upeista teatterielämyksistä. Ensimmäinen niistä oli ensikosketukseni elävään teatteriin elokuvateatterissa. Finnkinon National Theatre -näytösten mainokset ovat kyllä osuneet silmääni ohimennen jo jokusen kerran, mutta nyt vasta sain aikaiseksi mennä katsomaan.

War Horse oli upea! Michael Morpurgon teos on hieno kirjana ja Steven Spielbergin elokuvana, mutta täytyy sanoa, että erityisen hieno se oli teatteriesityksenä. Tapa, jolla tarinan hevoset oli näyttämölle rakennettu, oli mieletön. Kolmen ihmisen liikuttelemat nuket elivät ja hengittivät kuin oikeat hevoset. Aivan ällistyttävän komeaa.

Hieno oli myös Oulun kaupunginteatterin musikaalikomedia Housut pois!, jonka vihdoin viimein pääsin minäkin katsomaan. Oli tavallinen torstai-ilta eikä suuri näyttämö ollut likikään täynnä, mutta upeasti näyttelijät puhalsivat tarinan lentoon ja saivat yleisön kippuranauruihin huumorillaan. Erityisesti oululaismuusikko, Voice of Finland -tähti Aki Louhela veti rautaisella ammattitaidolla elämänsä ensimmäisen musikaalipääroolin. Wautsiwau! Musikaaleja ei liiaksi ole näillä leveyspiireillä nautittu, joten tervehdin ilolla tällaista monilahjakkuusproduktiota. Joskus on pitänyt musikaaleja katsoessa kärsiä pientä myötähäpeää, mutta ei nyt!

Kysymys kuuluu, miksen käy useammin teatterissa? Miksi teatteriin lähteminen tuntuu jotenkin vaivalloiselta ja sellaiselta, että sitä pitää suunnitella kalenterin kanssa kuukausia ennen? Taitaa olla myös niin, että olen kuluttanut enemmän pääkaupungin teattereiden penkkejä kuin kotikaupunkini, vaikka juuri täkäläistä kulttuuriahan minun pitäisi tukea.

Päätin jo, että asia saa luvan muuttua. Seuraavat teatteriliput on jo varattu.