Jutun pääosassa minä

Osallistuin syksyllä Journalistiliiton järjestämään, Maria Lassila-Merisalon pitämään tarinallisen kirjoittamisen koulutukseen. Kyse oli vain yhden illan rupeamasta, mutta sain tuosta koulutuksesta monta tuoretta ideaa työhöni.

Yksi niistä oli omien kokemusten kautta kirjoittaminen. Päätin heti, että otan sen rohkeasti käyttöön (myös kolumnien ulkopuolella). Päätöksen soveltamiseen tarjoutui hyvä tilaisuus, kun minulta tilattiin sisältöä Sanomalehti Kalevan Tyyli & Juhla -digiliitteeseen. Mikon kuvaamassa kannessakin olen muuten ihan omin pikku kätösin :).

Pistin itseni likoon ja varasin ajan pukeutumisneuvojalle. Seikka, joka oli pyörinyt ajatuksen tasolla päässäni jo pitkään. Tästä sukeutui mukava juttukeikka ja kokemus oli monin tavoin avartava.

Olen karsinut kulutustani radikaalisti tammikuusta 2013 lähtien. Katsoin tuolloin Petri Luukkaisen Tavarataivas-elokuvan, josta kirjoitin blogissanikin. Vaatteita ostan uutena hyvin, hyvin harvoin. Pukeutumisneuvojalla käynti kirkasti ajatustani siitä, millainen on oma tyylini ja mitä elementtejä haluan siihen sisällyttää. Tykkäsin jokaisesta asukokokonaisuudesta jonka pukeutumisneuvoja Salome Huhtinen minulle valitsi, mikään ei ollut huti. Sain itselleni muistutuksen, että toimivan vaatekaapin perusta ovat tietyt, yhdisteltävissä olevat perusjutut. Valtavia vaatemassoja ei tarvita. Pukeutumisneuvojalla käynti herätti myös kiinnostukseni kokeilla rohkeasti uudenlaista.

P.S. Minulla on muuten käytössä sovellettu Project333-systeemi: olen jakanut vaatteeni neljään eri kauteen, jotka poikkeavat toisistaan väreiltään. Rakastan värejä enkä voisi elää ilman niitä! Vain yksi kausi on kerrallaan esillä, ja tämä helpottaa huomattavasti sopivien yhdistelmien löytymistä. Vaatekaapissani on aina päällepantavaa. Olen käyttänyt tätä systeemiä nyt kolmisen vuotta, ja joka kerta, kun kaivan laatikosta uuden kauden, hihkun sisäisesti: ”ai ihanaa, mulla oli tämmönenkin!”.