Harrastusvimma

Torstai 30.8.2018 klo 11.59 - Kati

Syksyn tullen se taas iski. Harrastusvimma! Selasin kansalaisopistojen opinto-ohjelmia silmät innosta kiiluen. Espanjan alkeet! Palashampookurssi! Kreikkalaiset padat! Ompelua! Soittotunteja! Jumppaa!

Kansalaisopistojen lehtiset ovat aina olleet minulle kuin karkkikauppoja. Syksyisin innostun: oi, miten kiinnostavaa! Menen tuonne, tuonne ja tuonne. Aika pian todellisuus pistää kuitenkin kepakoita rattaisiin. Niin millä ajalla?

Muistelen vieläkin lämmöllä niitä muutamaa vuotta, kun kävin Oulu-opiston ryhmässä ompelemassa joka tiistai-ilta. Ei mitään tuntia tai kahta, vaan taisi olla peräti neljä. Sen rentouttavampaa harrastusta sai hakea! Ryhmän kanssa tultiin nopeasti tutuiksi, suu kävi taukoamatta ja välillä korotettiin ääntä saumurimelun yli. Kavereilta sai apua ja ideoita sekä ompeluun että omaan elämään. Parhautta!

Olen opiskellut kansalaisopistossa myös kieliä. Nyt alkoi päässä viirata sen verran, että jäin tosissani pohtimaan, josko sitä uuden kielen vielä oppisi. Hulluutta, mutta kokemuksesta tiedän, ettei kansalaisopistossa ole sanakokeita tai suorituspainetta. Siellä saa opiskella omaksi ilokseen, ja sekös on ihmiselle hyväksi!

Tiettyyn ikään saakka uusien taitojen opetteleminen on yhteiskunnassamme oppivelvollisuuden sanelemaa. Silloin saattaa tuntua siltä, että homma menee pakkopullaksi ja suorittamiseksi. Vasta kun etäisyyttä omiin koulu- ja opiskeluvuosiin on riittävästi, sitä hoksaa, että uuden opetteleminen on oikestaan parasta, mitä ihminen voi tehdä. Se kartuttaa henkistä pääomaa, ja se on sellaista pääomaa jota ei voi koskaan hävitä. Päin vastoin: sen avulla voi saada elämäänsä jotain huikeaa.

Mukavamarraskuu vol 4, tilinpäätös

Maanantai 11.12.2017 klo 16.34 - Kati

Vietin jälleen marraskuuta #mukavamarraskuu -teemalla. Täytyy tosin sanoa, että muutamana päivänä piti suorittaa mukavia asioita ihan hampaat irvessä. Mutta siinähän kävi juuri niin kuin olin ajatellutkin: mukavat asiat toivat mukanaan mukavia ajatuksia.

Kirjasin jälleen ylös mukavia ajatuksia ja tapahtumia joka päivä. Huomasin, että näistä neljän vuoden marraskuupäiväkirjoistani muotoutuu kuin huomaamatta eräänlaisia tilinpäätöksiä. Mikä on hyvin? Mitä vielä toivon?

Näitä tilinpäätöksiä on kiva lukea vuosien päästä. Marraskuussa 2014 julkaisin esimerkiksi ensimmäisen biisintekstini, Suvi Teräsniskan Joulun henki -kappaleen. Suvi on Joulun henki -kiertueella tänäkin vuonna. Miten hienoa, että biisi on elänyt - ja oikeastaan vain vahvistunut - kaikki nämä vuodet. Tämän marraskuun aikana sain parikin hienoa uutista musan saralta: Suvi Hiltusen ja Jani Forsmanin duetto Ota musta kiinni lujaa rikkoi 100 000 kuuntelua Spotifyssa ja on edelleen Iskelmän uutuuslistalla kärkikahinoissa. Uusia musiikkijulkaisuja on tulossa myös heti ensi vuoden alussa.

No mitä minä sitten marraskuussa tein?

* Uutta musiikkia! Tällä kertaa ihan uusien tyyppien kanssa, mikä tuntui taas erityisen kivalta.

*Tapasin ystäviä! Laskin, että sain nauttia 16 hyvän tyypin seurasta vähintään pitkän aamiaisen tai pitkän lounaan verran. Siinä on kyllä valtavasti hyvää energiaa! Yksinyrittäjänä sitä helposti hautautuu omaan poteroonsa. Ei pitäisi.

* Ompelin! Ostin kauan haaveilemani peitetikkikoneen ja olen siitä ehkä enemmän fiiliksissäni kuin mistään pitkään aikaan. Ompeleminen on rentoutumiskeinoistani ehdoton ykkönen, ja asia joka on pysynyt elämässäni aina. Aloitin 4-vuotiaana.

* Katsoin elokuvia. Ehdottomasti huikein oli Francis Leen God’s Own Country. Vuoden paras! Tuntematon sotilas oli myös hyvä. Nautin taiteesta myös Ateneumissa.

* Luin käsikirjoituksen. Tämä on yksi näistä hienoista asioista, joihin olen huomannut ajautuvani. Kiinnostava tietokirja ilmestyy alkuvuodesta, ja minulla oli kunnia kommentoida sitä!

* Suunnittelin tulevaa. Valmistelin sellaisia vähän isompia juttuja, jotka realisoituvat ensi vuoden puolella. Turhan usein sitä jää arjessa oravanpyörätasolle miettimättä kauaskantoisempia toimia ja  tavoitteita. Suunnittelulle on oikeasti raivattava tilaa kalenterista.

* Haahuilin. Tuijotin takkatulta. Yritin panostaa pääntyhjennykseen, mutta olen huomannut, että minulle on luontevampaa täyttää kuin tyhjentää päätä. Siitä mukavassa marraskuussa oikeastaan onkin kyse: valitsen huolella ne helmet, joilla pääkoppani täytän.