Ystävyys on parasta livenä

Torstai 14.2.2019 - Kati

Eilen saatoin espanjan tunnilla läksyjen kuulustelussa hiukan vilkaista ystäväni Kirsin vastauksia varmistukseksi. Meillä on pitkä kokemus vierekkäisissä pulpeteissa istumisesta, ja kokemus kertoo, että Kirsi osaa kielet (ja bilsan risteytykset).

Tänään kävin aamupalalla ystäväni Outin kanssa. Hän on aikuisiän opiskelutoverini. Tapaamista on hierottu kalenteriin kuukausikaupalla, joten oli juhlan paikka, kun se viimein toteutui. Juttelimme tuttuun tapaan lapsista, töistä ja musiikista, ja joimme monta kupillista kahvia.

Viime viikolla lounastin Tiinan kanssa. Oikeastaan emme edes tunne toisiamme, mutta se ei ole mikään este sille, ettemmekö voisi tehdä välillä lounastreffit. Näin olemme siis tehneet. Kävin myös kahvilla Tanjan kanssa. Se oli nauruntäyteinen sessio, sori vaan naapuripöytiin jos olimme liian äänekkäitä. Joskus karkaa mopo.

Toissaviikolla yökyläilin pääkaupungissa vanhan ystäväni Tiinan luona. Vein hänelle neilikoita sekä nipun kirjeitä, joita olin saanut häneltä vuonna 1996. Tuohon aikaan kirjoittelimme melkein joka päivä. Avasimme kirjeitä uteliaina, mutta jouduimme hiukan pettymään. Ei niin mitään järkevää sanottavaa! Nauratti. Kyseisen illan keskusteluissa ehdimme sentään sivuta elämää ja kuolemaa, mennyttä ja tulevaa.

Ensi tiistaina lounastan Suvin kanssa. Menemme aina samaan ravintolaan. Siellä voi rauhassa jutella tärkeitäkin asioita ilman, että naapuripöydästä höngitään niskaan. Ja venyttää lounaan vaikka pariin tuntiin.

Ystävyys on sellainen asia, että se kyllä pysyy yllä sosiaalisen median avulla tai ihan hiljaiselossakin. Tälle vuodelle olen silti ottanut tavoitteen treffata ainakin yhden hyvän tyypin joka viikko, mieluiten suhteellisen kiireettä. 

Sillä aivan parhaimmillaan ystävyys on livenä nautittuna.

Julkaistu Sanomalehti Kalevan Kale!-kaupunkilehdessä 14.2.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ystävyys ystävänpäivä lupaukset

Uuden vuoden lupauksia

Torstai 31.1.2019 klo 17.48 - Kati

Tammikuu on jo pitkällä, kun huomaan, että koko alkuvuosi on mennyt tulipalojen sammutteluun. Siis sellaiseen yleiseen (yleensä ei-itsestäni-johtuvaan) häröilyyn ja säätöön, jota oikeasti inhoan, mutta joka vain kuuluu tähän ammattiin.

Let’s face it, minä olen pelastaja. Olen usean eri lehdessä työskentelevän tuottajan luottokumppani. Se, joka toimittaa tasavarmaa laatua taatusti dead lineen mennessä, ideoi itse, kontaktoi haastateltavat ja joustaa. Toimituksissa on usein hässäkkää, ihmiset ovat ihmisiä ja sovitut haastattelut kosahtavat karille. Silloin mä hoidan.

Vastapainona työn väistämättä eteen tuomalle hektisyydelle haluan hidastaa. Olen kuuluttanut hidastamisesta ja töiden vähentämisestä vähintäänkin lähipiirilleni säännöllisin väliajoin. Joillekin turhan rönsyileville asiakkaillekin olen pistänyt tiukkoja rajoitteita tilausten suhteen.

IMG_E7350.JPG

Omasta mielestäni olen tehnyt neljän päivän työviikkoa jo pitkään. Käytännössä olen pyhittänyt monet perjantait laulujen kirjoittamiselle. Se on rakas toinen työni, ihanaa, mutta vaativaa. Pahimmillaan aivan raastavaa, kun sanat eivät asetu ja asiat jylläävät päässä yölläkin. Parhaimmillaan aivan upean palkitsevia hetkiä, kuten Suvi Teräsniskan Joulun henki -konsertti täydessä Oulujoen kirkossa joulun alla. Olin pakahtua. Tuo laulu, jota kaikki täällä hievahtamatta kuuntelevat, on minun kynästäni.

Niinpä niin. Olen siis jo pitkään tehnyt viisipäiväistä työviikkoa, joista yhtenä päivänä vähän toisenlaisia töitä kuin niinä muina päivinä. Miten meni niinku omasta mielestä? Vähensinkö töitä? 

Osallistuin tammikuun toisella viikolla talousvalmentaja Nina Nordlundin tavoitehaasteeseen. Olen vähän sellainen tyyppi, etten juuri kirjaa tavoitteitani ylös. Varsinkaan en kauheasti huutele tavoitteistani ääneen. Ninan tavoitehaaste tuli hyvään saumaan, sillä se auttoi minua selkiyttämään tiettyjä asioita. Aika ison asian tavoitehaastekirjaani kirjoitinkin, ja se liittyy tavoittelemaani taloudelliseen vapauteen, jonka aion toteuttaa asuntosijoitusten muodossa. Siitäpä oma postauksensa joskus toiste.

unnamed.jpg

Tälle vuodelle otin tiukan tavoitteen. Se tarkoittaa pieniä kalenterisulkeisia ja rasti ruutuun -tehtävää jokaiselle viikolle. Jokainen näistä pitää nimittäin voida rastittaa, joka ikinen viikko:

  • Arkivapaa. Voi sisältää yhden pienen työtehtävän, mutta on lähtökohtaisesti vapaapäivä.
  • Kaveritreffit. Ihan liian vähän tulee nähtyä hyviä tyyppejä, joten nyt tähän tulee muutos. Lounastreffit, mökkiviikonloppu, leffa tai konsertti. Ei-työhön-liittyvät lasketaan.
  • Laulunkirjoituspäivä. Ei tarvitse olla kokonainen päivä, mutta joka viikko jotain. Parasta co-writena eli kimpassa.
  • Kehonhuoltoa. Keskiviikon hot jooga tai lauantain bodybalance. Rapistuva kehoni janoaa tätä, joten en aio enää ummistaa korviani sen huuteluilta.
  • Lihaskuntoa. Maanantain kahvakuula. No excuses.

Minä olen listojen nainen, joten olen jo nyt huomannut, että tämä toimii! Ihmeen vaikeaa se itsensä johtaminen näköjään joskus on, joten aika ajoin on kyllä todella hyvä toljottaa sinne peiliin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusivuosi lupaukset tavoitteet hidastaminen talous toimittaja sanoittaja oulu

Jalat tukevasti taivasta kohti

Tiistai 12.1.2016 klo 10.56 - Kati

Olen tehnyt tälle vuodelle lupauksen. Lupaan pitää parempaa huolta kropastani. 

Eipä sillä, ihan hyvää huolta olen mielestäni pitänyt siitä tähänkin saakka. Loppuvuodesta tein Laturin Energiatestin, jolla mitataan terveydentilaa, fyysistä kuntoa ja jaksamista. Sen antama energiaindeksi kertoo ajan, jonka jaksaa energisesti puuhailla vuorokauden aikana. Maksimitulos on 16 tuntia ja omani oli 12 tuntia, josta on siis vielä parannettavaa.

Elän suhteellisen hidasta elämää ja vältän asioita, jotka aiheuttavat minulle stressiä. Nukun paljon, syön terveellisesti ja liikun... noh, enemmänkin voisin. Lupaukseni liittyykin siis jälkimmäiseen. Kahvakuulaa, joogaa, ratsastusta, tanssia... enemmän!

Ilokseni löysin uuden lajin: ilmajoogan! Siinäpä koko kroppaa kuin huomaamatta kurittava laji, joka on vielä kaiken lisäksi hauskaa! Kokeilukerrastani on nähtävillä Mikon kuvaama video, joka julkaistiin Sanomalehti Kalevan uuden Kale! -kaupunkilehden netissä viime viikolla. Jutun pääsee lukemaan Kale!:n näköislehdestä sivulta 10.

Jalat tukevasti taivasta kohti -aate pätee elämässäni muutenkin. Odotan innolla, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Tähänastinen elämä on opettanut, että jotain hyvää odottaa varmasti nurkan takana.

Energiatesti.png

Ilmajooga.jpg

Namaste!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uusivuosi, lupaukset, energiatesti, laturi, ilmajooga, jooga, Teknopalatsi, Kaleva, hyväelämä, toimittaja Oulu