Hyvää hävikkiviikkoa!

Torstai 12.9.2019 - Kati

Parhaillaan vietetään hävikkiviikkoa. Sen tarkoituksena on kiinnittää kuluttajien katse entistä tarkemmin kotitalouksissa syntyvään ruokahävikkiin. 

Hyvä ja tärkeä hanke. Haluan ilmaista huoleni myös muutaman muun hävikin lajin suhteen.

Avainhävikki. Iskee usein juuri ennen kuin astut ovesta ulos, ja olisi jo vähän kiire. Toisinaan ilmenee myös kotiovella sinne saapuessa, jolloin seuraukset saattavat pahimmassa tapauksessa olla (kirjaimellisesti) tuhoisat.

Itsekurihävikki. Ilmestyy kolme viikkoa reippaan kuntosaliharjoittelun/lenkkeilyn/laihdutuskuurin aloittamisen jälkeen. Vaatii hoidokseen samoja toimenpiteitä kuin flunssa: lepoa, suoratoistopalveluja ja herkkuja sohvalla.

Sukkahävikki. Need I say more?

Palkkahävikki. Tapahtuu pankkitilillä usein heti palkkapäivän jälkeen, jollei jo samana päivänä. Hävikin lajeista mystisin.

Rautahävikki. Kävi ilmi, kun kävin laboratoriokokeissa mittaamassa varastorautani. Selittyi se jatkuva väsymys yhdeksän tunnin yöunista huolimatta. Sanovat muoti-ilmiöksi, mitä varmaan onkin, koska kuuluu olevan yllättävän monella (naisella).

Lämpöhävikki. Tunnetaan myös nimellä syksy. Hyvästi lempeä kesä!

Polkupyörähävikki. Mellastaa erityisesti Oulussa. Hoidoksi suositellaan voimapihdit kestävää lukkoa.

Tarkkaavaisuushävikki. Tunnetaan myös nimellä ADT eli attention deficit trait. Itseopittua haahulointia useiden tehtävien välillä. Etäistä sukua itsekurihävikille. Tavataan sekä kotona että erityisesti työpaikoilla.

Empatiahävikki. Ilmenee erityisesti nettikeskusteluissa ja ökyrikkaiden puheenvuoroissa.

Julkaistu Sanomalehti Kalevan Kale!-kaupunkilehdessä

Enemmän kasviksia!

Torstai 1.3.2018 - Kati

Vuoden alussa silmiin osuivat monenlaiset vegehaasteet. Totuuden nimissä arkiruokaa tulee usein tehtyä automaattiohjauksella yksistä ja samoista raaka-aineista: broilerista ja jauhelihasta lähinnä. Tuntuu, etten osaa laittaa hyvää kasvisruokaa.

Mutta ravintoloissahan osataan! Päätin ottaa alkuvuoden ulkoruokailut haasteena: en tilaisi lihaa. Kasvis- ja kalaruuat olisivat sallittuja. Samalla tulisi testattua ravintoloiden mielikuvitus vegeruuan suhteen ja poimittua toivon mukaan jotain myös omaan repertuaariin.

Syön ulkona muutaman kerran kuukaudessa, lounaita lähinnä. Lisäksi haen toisinaan ResQ-annoksen, joka on siis ravintoloista (yleensä lounaalta) jäänyttä ylijäämäruokaa, jota myydään edullisesti lounasajan päätyttyä.

Kokeilu oli avartava. Tulin huomaamaan, että ravintoloissa nojataan usein noihin ihan samoihin perusaineksiin kuin kotikeittiöissäkin. Jouduin useammin kuin kerran valikoimaan lounaspaikan päivän listan suhteen. 

Kasvisruuat eivät useinkaan kuulostaneet kovin herkullisilta. Maa-artisokkakeitto voi olla mukava, uusi tuttavuus, mutta pitääkö se nälkää koko iltapäivän? Ylipäätään kasvislounaat tuntuivat monessa paikassa olevan kovin kevyitä. Proteiinia sai annoksista usein etsimällä etsiä.

Tulin myös huomaamaan, että ravintoloiden kokkeja vaivaa näemmä sama mielikuvituksen puute kuin itseäni. Porkkanasta koostuva pihvi burgerin välissä ei vakuuttanut, eivät myöskään pakasteesta sulatetut einespullerot. Otin usein salaatin, mutta se ei varsinaisesti ollut ideana. Salaatteja osaan kyllä tehdä kotonakin.

Hampurilaisketjun soijatortilla yllätti positiivisesti. Myöskään vanhat suosikkini, Cafe Roosterin falafel-pita ja Olimpoksen kasvislautanen, eivät tuottaneet pettymystä.

Julkaistu Sanomalehti Kalevan kaupunkilehti Kale!:ssa 1.3.

Hidasta ruokaa

Keskiviikko 7.9.2016 klo 11.20 - Kati

Suhteeni ruokaan on kaksijakoinen. Olen ehdottomasti kulinaristi. Minulle ei silti ole mikään ongelma suhtautua ruokaan pelkästään polttoaineena.

Olen helppo syöjä. Ilmeisesti olen aina ollut, sillä kolmevuotiaana popsin Kreikan-matkalla salaatista fetat ja oliivit. Olen kuitenkin myös kriittinen syöjä. En syö eineksiä. Nyrpistän, jos palaverissa on tarjolla pelkkää vehnäjauhoa. Tenttaan joskus ravintolan henkilökuntaa raaka-aineista ja olen sitä mieltä, että heidän pitäisi pystyä kertomaan ne. Syynään irtokarkkien lisäaineet. 

Olen se, joka miettii mökkireissun alla ensisijaisesti, mitä siellä syötäisiin. Saatamme ystävieni kanssa hekumoida ruokalistaa tolkuttoman pitkään. Se on Tärkeä Asia, ehkä tärkein. 

Olen myös se, joka kaivaa esiin eväät heti, kun juna nytkähtää liikkeelle. Mikä sääli, ettei lentokoneeseen saa viedä eväitä.

Olin joskus kiukkuinen nälkäisenä, mutta kun jätin pois käytännössä kaikki nopeat hiilihydraatit ja muun mössön, en ole sitä enää. Pystyn elämään päivän kananmunalla ja hernekeitolla. Hyvä niin, sillä tänä syksynä olen taas palannut ruotuun 5:2-pätkäpaaston kanssa. Pudotin sillä pari vuotta sitten kahdeksan kiloa läskiä ja paransin muun muassa surkeita kolesteroliarvojani merkittävästi.

Syömisessä tärkeintä on seura. Se tuli taas todistettua uuden ruokaelämyksen myötä muutama viikko sitten. Transilvanialainen perinneruoka bogrács valmistuu nuotiolla hitaasti hauduttaen. Tarkalleen ottaen siinä meni reilut neljä tuntia, ja tuossa ajassa valmistui paitsi ruoka (taivaallista!), myös pari laulun aihiota.

Ei turha iltapäivä ollenkaan.

Kokeilin tätä!

Torstai 7.7.2016 - Kati

Melkein mikään ei ole mielestäni niin turhaa kuin ruuan heittäminen roskiin. Siksi riensin heti testaamaan uutta ResQ-sovellusta, jolla voi ”pelastaa” ravintoloiden ylijäämälounaita edullisempaan hintaan lounasajan päätyttyä. Oheinen juttu on tänään ilmestyneestä Kale!:sta.

Ensimmäinen juttu muuten, jonka kuvasin kännykällä! Somehenkiset kuvat sopivat mielestäni hyvin tämän tyyppiseen juttuun, joten siksi.

Kalevan uuden kaupunkilehden myötä olen saanut laittaa itseni likoon muutenkin. Jokin viikko sitten testasin mielenkiintoista tärinärentoutusta (TRE). Vähän jännitti, mutta turhaan. Nyt olen ottanut TRE:n osaksi jokaviikkoista kehonhuoltoani. Ihan mahtava (ja hauska!) työkalu!

Tammikuussa kokeilin ilmajoogaa, josta tehtiin videokin. Tällaiset kokeilujutut ovat tosi mukavia tehdä. Loppujen lopuksi ne eivät ole kovinkaan kaukana elokuvakriitikon työstäni: molemmissa yritän aina kertoa plussat ja miinukset ihan tavallisen ihmisen silmin, turhia hymistelemättä.