Hyvää työpäivää!

Olen viime aikoina saanut mieluisia juttukeikkoja: Työpäivä-formaatin juttujani on julkaistu niin Hippoksessa, Pyörre-lehdessä kuin Koirat-lehdessäkin. Idea on yksinkertainen: tutustutaan ihmisen työpäivään. Ihan sillä tavalla takiaismaisella tekniikalla, että oleskellaan lähietäisyydellä, kysellään kaikkea mahdollista ja jutustellaan kahvitauot. Juttuformaatti on ehkä aikaavievä, mutta kiinnostava. Toisten työtä on mielenkiintoista seurata! Miten laidasta laitaan meillä onkaan ammatteja.

Uusimmassa Pyörre-lehdessä on Työpäivä-juttuni sairaanhoitaja Anitta Koivistosta, joka tekee saattohoitotyötä kuolevien potilaiden kanssa. Sain keikallani tutustua mielettömään työtiimiin, joka tukee toinen toistaan. Näiden naisten ammattitaitoa en voi kuin ihailla. Sama pätee tuoreessa Koirat-lehdessä seuraamaani ammattilaiseen, Animagi Oulun eläinlääkäriin Anna Mikkolaan. Juttua tehdessäni sain viettää päivän leikkaussalissa ja seurata, kun Anna poisti saksanpaimenkoiralta pernan ja korjasi bichon frisén ristisiteen neulalla ja langalla. Vau.

Hyväkään kirurgi ei pystyisi tekemään työtään yksin. On mahtavaa olla seuraamassa luontevaa ja asiantuntevaa yhteistyötä hyvässä työilmapiirissä. Oma työni on usein päiväkausien yksinäistä puurtamista, johon ihmisten tapaaminen keikoilla tuo kaivattua, sosiaalista tuulahdusta. Työpäivä-jutut ovat erityisen lähellä sydäntäni ehkä siksi, että niiden kanssa ei koskaan ole kiire. Jotta pystyisi kirjoittamaan hyvän jutun jonkun toisen ihmisen työstä, on viivyttävä pitkään.

Täällä pari esimerkkiä myös Koirat-lehden jutuista:
Uimakoulua ja uitettuja koiria
Kirurginveitsiä ja mysteerineuloja