Puhun vuokralaisten kanssa aina suoraan myös rahasta

Sunnuntai 31.8.2025 - Kati

Vuokranantajan loppukesäni on ollut kiireinen. Olen tehnyt peräti kahdeksan uutta vuokrasopimusta. Muutama johtui ihan perinteisistä irtisanomisista vuokralaisen elämäntilanteen muututtua, mutta mukana on myös valmistunut remontti ja kaksi vuokralaista, jotka halusivat vaihtaa asuntoa isompaan tai toiseen sijaintiin. Ilokseni he ottivat ensimmäisenä yhteyttä minuun, saan siis pitää hyvät vuokralaiseni.

Kymmenen vuotta sitten alkanut vuokranantajuus on tuonut elämääni ja ajatteluuni monenmoista uutta, ja yksi kivoimmista asioista on se, miten saan olla mukana ihmisten isoissa elämänmuutoksissa. Nytkin olen saanut jututtaa useampaa Ouluun muualta muuttavaa opiskelijaa. Heillä on edessään kokonaan uusi elämänvaihe, moni muuttaa ensimmäiseen omaan kotiin.

Noora (nimet muutettu) muuttaa pikkukaupungista Ouluun opiskelemaan. Näytölle tultiin koko perheellä, mikä on minusta kiva merkki. Äiti halusi tietää erityisesti alueen turvallisuudesta. Jesse muuttaa Pohjanmaalta opintojen perässä, vaikka on ehtinyt saada jo vakituisen työpaikan. Isän kanssa käydyn keskustelun lopputulema oli, että opiskelut kannattaa hoitaa alta pois nuorena. Ilta ihastui remontoimamme asunnon värimaailmaan ja sijaintiin. Kesätöidensä vuoksi hän ei päässyt paikan päälle näyttöön, joten hän on tehnyt päätöksen kuvien ja videoiden perusteella. Pohjoisesta muuttavalle Emilialle oli tärkeää, että ympäristö on vehreä.

Vielä neljänkymmenen vuokralaisen jälkeenkin vuokralaisvalinta on aina vähän jännittävää. Se on tietyllä tavalla kuin työhaastattelu, jossa molemmat etsivät itselleen parasta kokonaisratkaisua. Kun puhun asunnosta kokonaisratkaisuna, puhun paitsi kaikesta mitä seinien sisältä löytyy, myös siitä, miten vuokralaisen elämäntyyli solahtaa juuri tähän asuntoon. Millaiset ovat kulkuyhteydet, pyörävarastot, ulkoilumaastot ja naapurusto? Pääseekö kaupassa käymään kävellen tai löytyykö autolle paikka. Onko keittiössä tilaa kokata tai taloyhtiössä sauna? Uskon, että kuviossa merkkaa myös se, vaikutanko itse luotettavalta vuokranantajalta. Kaupunkia tuntemattomallehan moni asia voi olla minun sanomisteni varassa.

Puhun vuokralaisehdokkaiden kanssa aina suoraan myös rahasta ja kysyn, mitä tuloja hänellä on. Moni opiskeleva vuokralaisemme on kertonut tekevänsä töitä opiskelujen ohella. 

Yhä useammalla suomalaisella on maksuhäiriömerkintä, ja valitettavasti tämä näkyy myös yhteydenotoissa. Pelkkä rehellisesti taustoitettu merkintä ei ole este vuokrasuhteelle, mutta vähättely ja valehtelu eivät ole keinoja edetä neuvotteluissa. Kenellekään ei synny merkintää vahingossa, vaan mahdollisuuksia tilanteen korjaamiseen on annettu jo monta.

Toivon aina mahdollisimman pitkää vuokrasuhdetta, vaikka tottakai ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat. Pisimmillään vuokralainen on asunut asunnossamme yhdeksän vuotta. Sehän tässä hommassa juuri parasta on: tarjota toiselle ihmiselle kiva asunto, johon hän voi tehdä oman kodin.

Kolumni on julkaistu Kalevassa 31.8.2025.

Äiti-pomon TETissä tuputettiin yrittäjätaitoja

Sunnuntai 4.5.2025 - Kati

Jälkikasvulla, kasiluokkalainen, oli koulussa TET-viikko eli työelämään tutustuminen. Minä olin yrittäjä-äitinä heti käsi pystyssä, että meille voi tulla tettiin! Idea ei aluksi nauttinut kannatusta (äidin ideat nykyään usein eivät), mutta kun kyselykierros kaupoissa ei tuottanut tulosta, jälkikasvu kavereineen suostui äiti-pomoon.

Meillä sattui olemaan sijoitusasunnon remontti alkamassa, ja minähän ynnäsin, että saisin kaksi reipasta nuorukaista purkutöihin. Ensin piti hyväksyttää heillä se, että töitä ei tehtäisi kellokortti kaulassa vaan pomon määrääminä epätyypillisinä työaikoina hyvin pitkälti jo ennen varsinaista TET-viikkoa. 

Niin lähtivät suit sait vanha keittiö, ovenkarmit, väliseinä ja ruostunut liesi kolmannesta kerroksesta Ruskoon eräänä viikonloppuna. Täytyy sanoa, etten ole ikinä itse kokenut näin helppoa purku-urakkaa. Päätin jo palkata nämä työntekijät toistekin!

Lounaalla kerroin pojille sijoittamisesta. Siitä, miksi me tätä remontointia teemme, nyt jo neljättätoista asuntoa. Tietysti siksikin, että joku saa kauniin ja terveellisen kodin, mutta ennen kaikkea siksi, että meillä itsellämme olisi enemmän valinnanvaraa oman ajankäyttömme suhteen, nyt ja tulevaisuudessa. Yksinkertaisuudessaanhan homma menee siten, että vuokratulolla lyhennämme lainojamme ja jonain päivänä meillä on velattomia asuntoja.

Kerroin myös, että sijoittamista voi tehdä myös paljon helpommin ja yksinkertaisemmin, pörssissä. Mitä aiemmin aloittaa, sitä paremmin pääsee hyötymään korkoa korolle -ilmiöstä. Jo ensimmäisestä oikeasta palkasta kannattaa alkaa sijoittaa.

Taisin muistaa myös mainita, että arvonnousua voi tehdä omilla taidoillaan ja omalla vaivannäöllään myös omistusasuntoon. Voi hyvin ostaa remonttikuntoisen ja kunnostaa sen. Olen jo lupautunut remppa-avuksi. 

Toinen työtehtävä oli markkinointivideon kuvaaminen. Laadin käsikirjoituksen ja nuorukaiset kuvasivat ja editoivat videon. Valokuvaajaisä antoi vinkkejä, mutta niitä ei nuoriso paljoa kuunnellut. Diginatiiveilla tulee DNA:sta tuollaiset asiat. Lopputulokseen olin tyytyväinen. Aion tilata näitä lisää.

Kolmantena hommana hoidettiin pari siivousta kalustetuilla asunnoillamme. Siinä jouduin vähän parsimaan ja katsomaan päältä. Puhdasta kuitenkin tuli. 

Lopuksi maksoin palkan. Pojat tekivät hommia, joita olisin hyvin voinut teettää ammattilaisilla, oikeita töitä. Oikeita töitä ne ovat toki kaupan hyllytyshommatkin, mutta toivon, että sain viikon aikana herätettyä pojissa ajatusta siitä, että työelämää voi lähestyä myös omalla tavallaan ja omilla ideoillaan. Yrittäjyydeksikin sitä kutsutaan.

Yrittäjänä pääsee myös usein tekemään hommat oman aikataulunsa mukaan. Varsinaisella TET-viikolla, kun luokkatoverit uurastivat ysistä kolmeen TET-paikoillaan, nämä kaksi kirmasivat kevätauringossa intohimonsa, frisbeegolfin, perässä.

Kolumni on julkaistu Kalevassa 4.5.2025.

Puhutaan rahasta

Torstai 1.2.2018 - Kati

Rahasta puhuminen on suomalaiselle vieläkin tabu, vaikka ajatusmalli onkin onneksi murtumassa. Suoraan sanottuna en tajua, mikä siinä on niin vaikeaa. Raha on ihan tavallinen asia meidän jokaisen arjessa. Ei ole mikään salaisuus, että sitä tulee, eikä sekään, että sitä menee. 

Rahasta pitäisi puhua ystävien kesken. Miksikö? Siksi, että se avaa uusia näkökulmia ja ajatusmalleja. Säästämistä ja sijoittamista voi opiskella kirjoista, mutta parhaiten tieto karttuu kokemusten kautta – myös toisten ihmisten kokemusten. Työhaastatteluissa kysytään palkkatoivetta, muttei kerrota, mitä muut tienaavat samassa tehtävässä. 

Erityisesti naisten pitäisi puhua rahasta. Vieläkin monessa perheessä raha-asiat ovat miehen kontolla, eikä naisella välttämättä ole käsitystä perheen todellisesta taloudellisesta tilanteesta. Myös sijoittaminen nähdään yhä ”miesten juttuna”, vaikka naisilla on heikomman (eläke-)euronsa vuoksi melkeinpä miehiä painavampi syy pistää rahansa töihin.

Rahasta pitäisi puhua sukupolvien kesken. Järkevällä suunnittelulla esimerkiksi perintöveroon uppoavaa summaa pystyy huomattavasti pienentämään. Siihen liittyviä järjestelyjä kannattaa tehdä jo silloin kun ollaan vielä hyvissä voimissa.

Ennen kaikkea rahasta pitäisi puhua lapsille. Kun katsoo pikavippitilastoja ja maksuhäiriöisten nuorten joukkoa, hirvittää. Helppoa, mutta kallista lainaa markkinoidaan kuin irtokarkkeja. Rahankäytön mallit opitaan lapsena. Kenellä vastuu lasten talouskasvatuksesta on, jos ei vanhemmilla? Jos ajattelee aloittavansa sitten, kun nuori on jo muuttamassa omilleen, on myöhässä.