Erikoisen kevään jälkeen tavallinen kesä

Keskiviikko 12.8.2020 klo 17:29 - Kati

Omenat alkavat olla kohta kypsiä. Koululainen lähti tänään kouluun.

Olipa epätavallisen kevään jälkeen ihanan tavallinen kesä. Freelancer-perheemme työt seisahtuivat keväällä kuin seinään, mutta onneksi meillä oli yhden sijoitusasunnon remontti päällä. Se piti meidät touhussa ja katseen pallossa: jaha, tehdään nyt sit tätä. Otimme kevään seikkailuna ja sellainen se kyllä olikin.

Onneksemme meillä oli kokemusta tästä tiiviistä perheen kesken olemisesta ja satunnaisista etätöistä jo kahdelta keväältä Fuengirolassa. Oikein nauratti, kun tajusin, että nyt ollaan lapsen kotikoulua lukuun ottamatta tismalleen samassa tilanteessa. Paitsi että ei menty iltapäivisin rannalle, kun ei menty mihinkään.

Kajaaninkatu_MTO9443_LoRes2.jpg

Remontti tuli valmiiksi ja kesä jatkui samaa rataa kuin kevätkin, eli juuri samoin kuin meillä kesät aina: kotona viihtyen, satunnaisia töitä tehden, nurkkia kunnostaen ja kahta lämmintä ateriaa päivässä kokaten. Yleensä pyrimme ajoittamaan matkustamisen (sekä kotimaassa että ulkomaille) koululaisten loma-aikojen ulkopuolelle, joten meille tämä ei ollut kummoisempaa kärvistelyä. Kotona on ihmisen hyvä. Kesä meni yhtäaikaa sekä nopeasti että hitaasti. Tänä vuonna sitä eivät rytmittäneet festivaalit eivätkä sukulointireissut.

Tavallisuus saisi mielellään nyt jatkua. Se tarkoittaisi meidän kohdallamme sitä, että lomilta palaavat asiakkaat alkaisivat tehdä tilauksia, haastateltavia voisi reilusti kätellä, ystävien ja kollegojen kanssa voisi sopia lounastreffejä. Saisi tykkäillä muusikkoystävien keikkapäivityksistä ja matkustaa junalla pääkaupunkiin työasioissa. Lapsen ainoa harrastus jatkuisi normaalisti, espanjantunnit käynnistyisivät taas ja salilla rohkaistuttaisiin lisäämään ryhmäliikuntatunteja.

Kaupassa voin edelleen käyttää käsidesiä mennen tullen ja ilahtua, kun kaikki pesevät yleisessä vessassa kätensä. Voin yskiä hihaan jos yskittää, ja huomioida turvavälit siellä ja täällä. Voin olla ahtautumatta väkijoukkoihin, jos vain saan silloin tällöin istahtaa ravintolan pöytään ja vaikka nauttia elävästä musiikistakin vielä tälle vuotta.

Tavallinen syksy, tulisitpa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korona karanteeni kesä kesä2020 rajoitteet toimittaja freelancer

Tulevan kesän projektit

Torstai 11.4.2019 - Kati

Minä olen projekti-ihminen. Rakastan projekteja! Työskentelen parhaimmillani projekteissa joissa on selkeä alku ja loppu. Annan käsillä olevalle projektille kaikkeni ja vähän enemmänkin. Rakastan sitä tunnetta, kun tulee valmista.

Saan myös luotua projektin aiheesta kuin aiheesta. Otetaan esimerkiksi vaikka kesä. Näin keväällä listaan tulevan kesän projektit ja kiinnitän listan kaapin oveen: pihakalusteiden käsittely, terassin laajentaminen, risukon raivaus, ikkunanpuitteiden maalaus, kasvihuoneen kunnostus, istutuslaatikoiden nikkarointi, polttopuut, mitä ikinä. Koko kesä yhtä projektia! Jokaisen tehtävän eteen piirrän ruksin mentävän ruudun. Sen saa raksittaa, kun projekti on hoidettu.

Joku voisi ajatella (ja ajatteleekin), että huhhuh. Minä ajattelen, että mahtavaa, kun taas tulee kesä ja saa tarttua projekteihin! Saa nähdä kättensä jäljen ja värkätä antaumuksella, levittäytyä terassille maalaamaan ja istuttaa basilikat omin pikku kätösin tehtyihin istutuslaatikoihin! 

Tunnen itseni jo sen verran hyvin, että tiedän rentoutuvani parhaiten tekemällä. Kesäprojektejani värkätessäni saan toteuttaa itseäni. Kirjan lukeminen riippukeinussa voi toimia hetken, mutta pian haluan taas tarttua toimeen.

Antaudun projekteilleni täysin sydämin. Näen selkeänä mielessäni lopputuloksen (jota kukaan muu ei yleensä näe). Kun saan maalattua roskalavalta pelastetun pihakeinun, ihmettelen itsekin, miten hieno siitä tuli.

Tästä kaikesta voisi myös ajatella, että koko kesä on vaarassa mennä stressin puolelle. To do -listalla on kuitenkin lupa muuttua. Viimevuotiseen listaan taisi tulla tasan kaksi ruksia, sillä lopulta tartuin ihan muihin projekteihin kuin mitä olin keväällä kaapin oveen listannut.

Julkaistu Sanomalehti Kalevan kaupunkilehti Kale!:ssa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kesä projekti kesäprojekti todo

Varpaat hiekkaan

Perjantai 4.5.2018 - Kati

Kirjoitan tätä blogipostausta Espanjan Fuengirolassa. Lennähdimme tänne koko perheen voimin kesää vastaan kuudeksi viikoksi, joista neljä olemme Mikon kanssa työskennelleet ja nyt sitten lomailemme loput.

Olimme miettineet pidempää oleskelua ulkomailla jo jokusen vuoden. Kun lapsi aloitti syksyllä koulun, tuumasimme, että se mahdollisuus sitten vissiin meni jo. Jostain muistimme syövereistä kaivoimme kuitenkin tiedon, että Espanjan Aurinkorannikolla olisi suomalainen koulu. Sellainen, josta voi ostaa lapselle paikan vaikka vain kuukaudeksi. Ja kyllä, Fuengirolan kotikouluun tutustuttuamme totesimme, että eihän meitä estä enää mikään!

30715116_10156308189152453_6108132704019021824_o.jpg

Freelancerille pitkä loma on kaksinkertainen menoerä, sillä kukaan ei maksa loma-ajan palkkaa. Tämän dilemman koulu ratkaisi osaltamme: meillä olisi muutama tunti päivässä aikaa keskittyä töihin. No mitä töitä Espanjasta käsin sitten pystyisi tekemään? Suurin osa työstämme on juttukeikoilla juoksemista, joten sehän nyt ei ainakaan onnistuisi. Kun marraskuussa varasimme lennot ja Finnvillan kautta mukavan oloisen kaksion Fugen keskustasta, meillä oli vielä melko kalpea aavistus huhtikuun hommista. Mutta eipä sitä freelancer kotonakaan töitään tiedä puolen vuoden päähän, joten hommahan muotoutuisi kyllä, sen tiesimme.

29665168_10156270234167453_2013159328572744634_o.jpg

Odotuksemme ovat ylittyneet moninkertaisesti. Fuengirolan kotikoulu on mitä mukavin ja kotoisin paikka ekaluokkalaiselle. Hän on lähtenyt sinne joka aamu lenkkarit innosta töpisten. Koulussa syödään eväät rannalla ja jaetaan yhteisiä oppimiskokonaisuuksia ja -kokemuksia isompien oppilaiden kanssa. Arvostan!

Fuengirola on paikkana pessyt kaikki ennakkoluulot. Siisti ja mukava pikkukaupunki, jossa emme ole törmänneet rikollisuuteen tai häiriöihin. Joka paikkaan on lyhyt matka, julkinen liikenne toimii ja ruokakaupasta saa tuoreita mansikoita (ja skumppapullon reilulla eurolla). Iloksemme olemme löytäneet paitsi rantabulevardilla lenkkeilyn, myös suomalaisen Sofia-opiston jumpat. Kahvakuulaa rannalla, sitä ei kotisali Oulussa tarjoakaan!

IMG_E8108.JPG

Töitä on riittänyt jokaiselle päivälle. Keväällä pystyimme ennakoimaan ja pakkaamaan mukaan sellaisia hommia, joita pystyy tekemään etänä. Niitä kertyi yllättävän paljon. Kuvankäsittelyä, aikaisemmin tehtyjen haastattelujen purkamista ja paikasta riippumattomia kirjoitustöitä. Olen myös tehnyt henkilöhaastatteluja ihan normaaliin tapaan puhelimitse, raapustanut yhden apurahahakemuksen ja tehnyt leffa-arvion katselulinkin avulla. Pari haastattelujuttua olemme tehneet myös täältä ja muutaman lauluntekstin kimppuunkin olen ehtinyt.

30728548_10156298145727453_5428749043356401664_o.jpg

Mitä tämä lysti sitten maksaa? Koulu kustantaa 400 euroa kuukaudelta ja Fuengirolan vuokrat ovat Oulun tasoa, ainakin jos on vuokraamassa asuntoa kuukaudeksi tai kahdeksi kesäsesongin ulkopuolella. Kotona vuokrasimme lyhytaikasesti talomme ja salikorttimme ja säästimme iltapäiväkerho- ja autovakuutusmaksut tältä ajalta. Ekaluokkalaisen vanhempana olen myös osittaisella hoitovapaalla, mistä kertyy muutama kymppi kuukaudessa. Meillä on myös jonkin verran passiivisia tuloja jotka osaltaan helpottivat reissua. 

Ruuan piti olla Espanjassa halpaa ja monet tuotteet toki ovatkin, mutta meidän perheellä on mennyt täällä reilusti enemmän rahaa ruokakauppaan kuin kotona. Oliivit ja tapakset ovat ilmeisesti olleet turhan houkuttelevia. Myöskään ilmaista kouluruokaa ei täällä tietenkään ole, joten sekin näkyy kukkarossa. Vasta viime viikolla löysimme vihanneskaupan, jonka hiukan nuhjaantuneessa ”jämäkorissa” kaikki maksaa 50 senttiä kilolta. Oh, heaven!

SZCV2703.JPG

Olemme pitäneet tarkkaa reissu-Exceliä, sillä ajatuksena on, että jotta tämä voidaan tehdä uusiksi, homma ei saa jäädä miinukselle. Lukemat näyttävät tällä hetkellä aivan mukavilta. Enemmänkin olisimme voineet hommia paiskia, jos olisimme tinkineet yleisestä fiilistelystä, liikkumisesta ja kiireettömistä aamukahveista.

Ainoat, mitä olemme kaivanneet, ovat imuri ja pussilakanat. Niitä onkin ollut sitten kyllä tosi kova ikävä. Kunpa joku keksisi nuo ylellisyystuotteet tänne Espanjaankin.

Nayttokuva_2018-5-1_kello_14.21.09.png

Kuvat: Mikko Törmänen ja Vili Valjus

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: irtiotto freelancer työ ulkomailla espanja fuengirola kevät kesä välimeri kotikoulu suomalainenkoulu

Viihdyttäkää mua!

Torstai 12.4.2018 klo 12:57 - Kati

Elävät kulttuurielämykset ovat ihania. Aina konsertin, teatterin tai livekeikan jälkeen totean, että enemmän pitäisi käydä. Siinä, että joku pistää itsensä ja vuosien harjoittelun tuloksena syntyneen osaamisensa likoon edessäsi, on jotain maagista. 

Musiikkikin on ihan toisenlaista livenä kuin levyllä. Ja jos totta puhutaan, paljon kiinnostavampaa kuin itse musa on se, miten artisti ottaa yleisönsä ja mitä hän biisien välissä juttelee.

Nuorempana sitä jaksoi helposti notkua baarissa odottamassa ”noin kello keskiyöllä” alkavaa keikkaa. Nykyään tällaisessa toiminnassa on monta ongelmaa. 

Ensinnäkin haluan lähtökohtaisesti nukkua kunnon yöunet. Huomisen puolella alkavat keikat eivät kauheasti kiinnostele, etenkään viikolla. Toiseksi, aikani on aivan liian kallista tuntien turhaan notkumiseen. Jos odotetaan, odotetaan sitten tyylillä, esimerkiksi syömällä ja juomalla hyvin jossain viihtyisässä paikassa. Kolmanneksi, kultturielämyksiin pitäisi lisätä kohtuukäyttöpykälä. Kun et kuule lavalla olevaa bändiä vieressäsi kehkeytyvän parisuhdedraaman vuoksi, jäät seuraavalla kerralla suosiolla kotiin.

Vaihtoehtoja notkumiselle onneksi on. Yhä useammat artistit tekevät konserttisalikeikkoja. Elävää musiikkia pääsee kuulemaan istualtaan (ja hyvin syöden ja juoden) jo useissa pienemmissäkin oululaisissa ravintoloissa.

Ihanan monet kulttuurielämykset alkavat myös kellonlyömälleen sillä hetkellä kuin on ilmoitettu. Kävin vastikään ihastumassa Oulun teatterin kevään suurproduktioon, My Fair Ladyyn. Musikaaleilla on aina ollut sydämessäni erityinen paikka, ja on ilo todeta, että Oulussa osataan.

Teatterin penkkiin rojahtaessani huokaisen spontaanisti: ”Ah, viihdyttäkää mua!”.

Julkaistu Sanomalehti Kalevan kaupunkilehti Kale!:ssa 12.4.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: teatteri kultturi elävä musiikki oulun teatteri my fair lady musikaali keski-ikä

Unohda kerrankin se kiire

Torstai 4.8.2016 - Kati

Terve!

No mutta terve! Mitä kuuluu? Pitkästä aikaa!

No mitäpä sitä, ookko lomilla?

Lastaan tomaatteja pussiin tavaratalon hevi-osastolla ja seuraan toisella korvalla tuntemattomien keskustelua. Lomilla ollaan, mökillä on oltu, tultiin käväsemään kaupungissa. Mukavasti on ilimoja ollu.

Tämä on vain yksi spontaani keskustelu, jollaisia kuulee liikkuessaan kaupungilla kesäkuukausina. Satunnaiset tuttavat törmäävät toisiinsa ja alkavat jutella. Joskus vaihdetaan pintapuoliset kuulumiset, joskus vähän enemmän. Marjatan selekä on vihotellu, eläkkeellä ollaan molemmat, lastenlasten kanssa on touhuttu, mutta eihän sitä jaksa samalla tavalla ku nuorena. Juu, Herukasa asutaan, mihinkä me sieltä.

Olen pahoillani että salakuuntelen, mutta on vain niin mukavaa nähdä, että ihmisillä on aikaa pysähtyä. Näilläkin kahdella on selvästi elettyä menneisyyttä. Yhteisten tuttavienkin kuulumiset käydään läpi. 

Miksei tällaisia keskusteluja kuule useammin? Arkena ihmisillä on kiire, paahdetaan laput silmillä ruokakauppaan ja äkkiä kotiin neljän seinän sisään. Jouluruuhkassa joskus törmää tuttuihin, mutta eihän toppatakissa kukaan jaksa jäädä hikoilemaan ja kuulumisia vaihtamaan. Sitä paitsi: kaikilla on se maksimaalinen kiire.

Kesällä ei ole kiire. Mitäpä jos tulisitte käymään? Onko sulla vielä mun numero? Ei mulla mittään älypuhelinta. Ens viikolla soppii hyvin. Joo, keskiviikko vaikka. Sirpa laittaa vaikka kallaa.

Hymyilen tomaattieni takana. Kohdatkaa ihmiset toisenne. 

Kesällä on hyvää aikaa laittaa vaikka kallaa vanahoille ystäville.

Julkaistu Sanomalehti Kalevan Kale!-kaupunkilehdessä 4.8.

1 kommentti . Avainsanat: kiire, kesäloma, vanhat ystävät, salakuuntelu

Kesä!

Keskiviikko 8.4.2015 - Kati

Aurinko! Noh, eilen satoi räntää, mutta nyt se paistaa. Olen virittäytynyt kesätunnelmaan viimeistelemällä viimekesäisiä juttuja. Se onkin ehkä paras keino saada tunnelmasta kiinni.

Eihän sitä talven pimeinä kuukausina meinaa muistaakaan, millainen ihanuus on Suomen kesä. Katsokaa nyt vaikka alla olevaa Mikon ottamaa kuvaa yhteiseltä juttukeikaltamme Kleinbussin kyydissä. Päivä oli sateinen, mutta ei se tästä kyllä välity. 

museoautoilijan-matkassa-5817_lores.jpg

Ja entäs nämä sitten: ensimmäistä kesäänsä viettävä maitovasikka ja ratsukoulutuksen alkeita opiskeleva kolmevuotias, joita kuvasin viime kesänä. Näiden kesäseikkailuista voit lukea toukokuussa ilmestyvästä Kesä-Kalevasta. Kyllä minulla on vahva aavistus, että eläimetkin ovat onnellisempia kesällä.

lehma-0019.jpg

sonjamakela-9772_hires3.jpg

Minä ainakin olen. Kuluneen talven aikana en onneksi ole joutunut jäädyttämään näppejäni kovinkaan montaa kertaa, mutta sitäkin useammin olen säätänyt kuvauksia sellaisiin ajankohtiin, jolloin pilkahtaisi edes hitusen päivänvaloa. Tervehdin ilolla luonnollista valonlähdettäni, aurinkoa. Sen säteet lämmittävät jo ikkunan läpi. Kyllä se kesä sieltä saapuu. Siihen asti fiilistelen näitä viimekesäisiä tunnelmapaloja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toimittaja, valokuvaaja, freelancer, kesä

Määrittele itsesi uudelleen

Perjantai 23.1.2015 klo 10:08 - Kati

Kävin viime viikolla katsomassa Johanna Vuoksenmaan tuoreen elokuvan Viikossa aikuiseksi, joka saa ensi-iltansa tänään.

Aikuisten kesäleiriin sijoittuva elokuva sai hymyilemään. Ja pohtimaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja vetää ajankohtaisesta narusta hoksauttaessaan, että ihmissuhteemme ovat yhä tarkemmin valikoituneita. Somettuneessa maailmassa verkostomme ovat kaltaisiamme, ja olemme usein tekemisissä vain niiden ihmisten kanssa jotka olemme elämäämme valinneet.

Tilanne, jossa pääsisi määrittelemään itsensä kokonaan uudelleen ilman kotiympyröiden tuttuja rooliodotuksia on monelle aikuiselle vieras. Mutta kuinka antoisaa se onkaan! Se, että saa luoda itsensä alusta puhtaalta pöydältä, selkiyttää itsellekin sitä, kuka oikein (sillä hetkellä) on. Turhan usein jäämme vanhoissa pari- ja ystävyyssuhteissamme vanhojen rooliemme vangeiksi.

Olipa kyse sitten uudesta työpaikasta, aikuisiän opiskeluista tai elokuvan tapaan henkisen kasvun kesäleiristä, kaikilla näillä tilanteilla on mahdollisuus synnyttää jotain aivan erityistä.

Kesäleiri! Siinäpä aivan erityinen konsepti. Jotain erityistä taikaa siihen sisältyy. Lapsuuden ratsastusleireiltä tuttu onnensekainen jännitys hiipi kutkuttavana minuun, kun toissa kesänä varasin itselleni leirin jonne lähdin itsekseni, ihan outojen tyyppien joukkoon. 

Mikä viikko siitä tulikaan! Vuoksenmaan elokuvan päähenkilön tavoin en palannut leiriltä entisenäni. Kyseinen leiri järjestetään tulevanakin kesänä ja on nimeltään Riimimylly.

P.S. Mielipiteeni kyseisestä leffasta voit lukea tämän päivän Kalevasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elokuvat, freelancer, Riimimylly, roolit, kesäleiri